Vuodesta toiseen kärsimystä

Ei vaan enää jaksa yksin, yh arki menetetty työelämä ja ura lasten ja eron vuoksi. Ystävät jäänyt kun lapsiarkea yksin pyörittänyt 8vuotta, ei tukiverkkoa. Ahdistaa kun ei omaa elämää, töissä on huono olla ja unet vähällä. Liikaa rahanmenoa ja lasten isän kanssa välit huonot ja kokoaikaista riitaa näkee myös lapset. Lasten koulu kärsii ja olen umpikujassa. Ei tunnu rukoukset auttavan tekis mieli ennemmin kuolla pois kun valittaa täällä kun mikään ei vaan mene paremmaksi.