Viimeinen toivo

Hän lähti, jätti minut lähes 30 v jälkeen. Muuttui vuosien varrella ihan erilaiseksi, ehkä minäkin. Pelkäsin, mukauduin, pienensin itseäni, jäin kotiin jumiin. Silti hän lähti ja ehkä juuri siksi,etten osannut pitää puoliani ja sallin huonon käytöksen omien haavojeni vuoksi. Yritin olla hyvä vaimo joka ymmärtää ja kestää kaiken eikä katkeroidu. Rakensin ja ainakin yritin rakastaa vaikka en saanut itse moneen aikaan vastakaikua. Nyt yksin ja se kauhistuttaa, miten selvitä. Onneksi on ihania ystäviä. Yritän etsiä valoa ulos tästä pimeästä tunnelista haparoiden ja tunteesta toiseen räpiköiden.Rakas Taivaan Isä siunaa kaikki sydämensä särkeneet täällä ja kiitos jokaisesta rukoilijasta. Jos ihmeitä sattuu, uudista pois lähteneen sydän ja johdata takaisin. Ehkä vieläkin osaisin antaa anteeksi? Ihan kummallista, että rakkaus ei ole vieläkään kuollut.