Siunaa viikkomme

Pitäisi taas huomenna jaksaa tehdä töitä, järjestellä asioita. Kamalaa alkaa purkaa yhteistä kotia ja etsiä uutta.Tuleva pelottaa, jäänkö yksin kokonaan? Lapsetkin kohta kaikki omillaan. Ihania ystäviä onneksi, mutta fyysinen yksinäisyys kalvaa. Silti en enää haluaisi sellaista puolisoa, joka saa minut tuntemaan itseni kelpaamattomaksi, rumaksi ja huonoksi vaimoksi. Tiedän, että se on alakerrasta tuleva vale, jota ei tarvitse uskoa, mutta sanat ja teot ovat haavoittaneet pahasti. Anteeksiantoa harjoittelen, omaa itsenäisyyttä ja omia turvarajojani… Armoa pyydän tämä on niin kamalaa.