Raato

Sukulaisuussuhteet rauenneet,työkavereita on,mutta etäisyyttä on pidettävä,koska olen haavoittuvainen.Läheisiä ihmissuhteita ei ole tukemassa kasvunani,jatkuvaa itsetunnon vahvistamista,pelottavaa miten olen tottunut yksinäisyytee,vaikka yksinäisyydessä vahvistuu myös.Usein tuntuu,ettei lahjani pääse käyttöön.Onneksi tunnen lähiölläni jonkun verran.Oliko se niin että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus?ihmisten kanssa kai tarkoitus selviäisi paremmin!Jeesus käy tietä neuvomaan.Kiitos,että kuuntelet Jeesus