Montussa

Koitan kiittää tästä koettelemusten ajasta, jota en ymmärrä enkä jaksa. Tuntuu siltä, että on pelkkää pimeää ympärillä ja kaikki yritykset nähdä edes hippusen valoa lytätään. Omat voimat nolla ja elämä tuntuu ihan toivottomalta. Ymmärrän syviä haavojani entistä paremmin, mutta haluaisin yksinäisyydestä yhteyteen ja parisuhteeni takaisin. Siunaa tällä palstalla olevia rukoilijoita ja kaikkien aiheita ja kiitos Taivaan Isä, että tiedät jo ennakolta, miten tässä käy. Haluaisin luottaa hyvään tahtoosi, mutta vähäinen uskoni on lapsellinen ja yrittää löytää toivon kipinää.