Kuoleman kuohuissa

Isä, Isä, Isä, kuule! Jatkuvasti meinaa vajota toivottomuuteen ja ahdistukseen näissä myrskyissä, joissa koen nyt hukkuvani. Rakkaan vaimoni kanssa saimme jotenkuten pidettyä veneen kasassa yhdessä avullasi, mutta nyt kun n. 3kk sitten veit rakkaimpani aivan yllättäen ihan kesken kaiken inhimillisesti, tuntuu ettei tästä enää selviä – meri pauhaa ja on loputon, veneestä enää rippeet jäljellä ja pilkkopimeää. Päivät tuntuu viikoilta ja pieni 4v. tyttäremme säälittää kun menettänyt rakastavan äitinsä ja myös isästään suurimman osan. Ennen nauroimme ja pelleilimme koko perheenä, nyt tilalla vain itku ja ikävä. Voi Kristus miten kovan ristin annoit jo muutenkin rankkaan elämään! Sinun tahtosi on paras silti, suojele meitä toivottomuudelta, katkeruudelta. Kiitos, että lopulta olemme rakkaidemme luona – ikuisesti – ja ylistämme Sinua. Kiitos verestäsi. Armahda, avaa Israelin silmät ja tule pian Herra Jeesus, nouda väsyneet omasi vihdoin luoksesi! #hätähuuto