En jaksa enää tätä hullua maailmaa.

Joka päivä samaa tervassa uintia. Ei ystäviä, ei perhettä, ei parisuhdetta, ei töitä, ei tulevaisuutta, ei ketään eikä mitään, pelkkää koronaa ja eristäytymistä ja yksinäisyyttä ja köyhyyttä ja tätä haluavat vielä lisää näköjään maailman tappiin asti. Viimeistenkin läheisteni hylkäämä, menettänyt kaiken uskoni ihmisen hyväntahtoisuuteen, jäljellä vain pohjaton suru. Täytän kuukauden päästä 30 ja haaveilen, että uskaltaisin päättää päiväni ennen sitä, koska en kestä tätä häkkielämää ja jatkuvia vastoinkäymisiä. Valitettavasti olen liian pelkuri. Anna jokin merkki, Jumala, että tietäisin mitä tehdä. Anna tuskan lievittää tavalla tai toisella. Sinä tiedät parhaiten.